maanantai 17. joulukuuta 2007

...sydän...


On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa
kun itse yhtä puhdas olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
kuin harras sävel sisälläni soisi.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
ja mieleni on täynnä kirkkautta.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.

Ei kommentteja: